Kesäaika – talviaika

Eilen, 12.9., oli ensimmäinen ilta kun tunsin kehoni ilmoittavan siirtymisestä kohti talviaikaa. Viralliseen kellojen siirtämiseen on vielä yli kuusi viikkoa.

Olen tässä viime vuosien aikana huomannut, että oma kehoni on reagoinut valon määrän muutokseen jo kuukautta ennen kellojen siirtoa, niin keväällä kuin syksylläkin. Kun kellot on vihdoin siirretty, olen voinut huokaista helpotuksesta ihmisten maailman asettuessa lähemmäs luonnon rytmiä.

Asuessani Intiassa 10 astetta päiväntasaajan yläpuolella vuodenajat olivat tietysti vähemmän muuttuvia kuin meillä (pl. monsuuni). Valon määrän suhteen tilanne oli myös sama. Keskimäärin ympäri vuoden aurinko nousi aamulla klo 6 ja laski illalla klo 18. Jos tässä oli vaihtelua, se tuntui lähinnä vain muutamilta minuuteilta. Eikä hämärän aikaa ollut. Kun tuli pimeää, se oli oikeasti pimeää. Mutta niin auringonnousut kun -laskutkin olivat kaunista katseltavaa.

Meillä täällä Suomessa, pallon laella, kaukana päiväntasaajasta, osittain napapiirillä, on toisin. Pohjois-Suomessa kesällä on aika, jolloin aurinko ei laske ollenkaan ja taas vastapainona talvella, eletään kaamosta eli aikaa, jolloin aurinko ei nouse horisontin yläpuolelle. Vaihtelua valon määrässä on siis paljon.

Etelä-Suomessakin toisilla on vaikeuksia nukkua kesällä, kun on niin valoisaa ja talvella hankitaan kirkasvalolamppuja pitämään mieli virkeänä kaiken pimeyden keskellä.

Muistan, kun työskentelin vielä klo 8-16 aikataululla. Talvella on se tilanne, että kun lähdet töihin on pimeää, ja kun palaat töistä on myös pimeää. Ja vähäinen valoisa aika käytetään sisätiloissa loisteputkien alla istuen.

Valon määrällä on suuria vaikutuksia. Mm. eläimet vaihtavat karvansa valon määrää seuraille, ei niinkään lämpötilaa. Tämä on luonnon rytmi, johon valo vaikuttaa.

Oma kehoni alkaa siirtyä siis pikkuhiljaa kohti rauhallista ja pimeää talviaikaa, jolloin on hyvä hetki antaa itselle aikaa lepoon ja rentoutumiseen hektisen kesän ja kasvukauden jälkeen.

Talven jälkeen jo tammikuun puolella yleensä tunnen kehossani innostuksen valon lisääntymisen vuoksi. Usein kovimmat pakkasethan tulevat vasta helmikuussa, mutta se valo, sen määrä lupailee jo kevään tulemista.

Huolimatta siitä mitä kello näyttää, annetaan kehomme löytää luonnon ikiaikainen rytmi, jota ohjailee valo. Otetaan pimenevä syksy vastaan avosylin, kääriydytään vilttiin, laitetaan kynttilät tai takka palamaan ja nautitaan luonnon lepäämisestä. Se kerää voimiaan taas uutta kasvuponnistusta varten, kerätään mekin.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *